Kuka keksi, että velka on maksettava takaisin?

Velka ja velalliset ovat nykyään päivittäin uutisissa Kreikan tukipakettien ja pikavippien velkomiskäräjöiden kautta. Velallinen esiintyy käytännössä aina maan matosena, jolle heitellään armopaloja. Onko velallinen todella alempi ihminen, vai onko kyse yhteiskuntamme arvoista?

Ainakin Jakke Holvaksen väitöskirja Talousmetafysiikan kritiikkiä asettaa kyseenalaiseksi koko vallitsevan talousjärjestelmän. Holvas pyytää lukijaa katsomaan maailmaa jostakin muusta kuin talouden näkökulmasta. Se nimittäin on mahdollista, vaikka talousajattelu onkin juurtunut syvälle ajatuksiimme.

Talous vallitsee esimerkiksi puhetta. Käytämme jatkuvasti esimerkiksi metaforaa aika on rahaa. Se ulottuu koko tapaamme käsittää aika: aikaa on säästettävä, sitä voi tuhlata tai kuluttaa. Se on käytettävä tehokkaasti ja tuottavasti. Millainen olisi sanastomme ja ajattelutapamme, mikäli ajan käsitteen pohjana olisikin metafora aika on lahja?

Velan otto ei aina ollut nöyrää

Jaakko Holvas kysyy väitöskirjassaan, mikä tuo velan käsitteeseen syyllisyydentunnon ja nolouden. Miksi on niin nöyryyttävää ottaa velkaa?

Yhteiskunta on aina pysynyt koossa vastavuoroisuuden avulla. Kun saa jotain, haluaa antaa jotakin takaisin. Naumaun kielessä on yksi sana, joka merkitsee ostamista, myymistä ja lainaamista. Sanan vapaa käännös on palautuvuus. Se on ihmisten luontainen taipumus pitää huolta kaikista: jos saat, anna takaisin. Jos annat, saat jotakin takaisin.

Aikanaan on myös tiedostettu seuraava, edelleen voimassa oleva fakta: jos annat jollekin jotakin, mihin tämä ei pysty vastaamaan, nöyryytät häntä. Jos annat toiselle jotakin ja voit odottaa vastapalvelusta, tunnustat toisen itsesi kanssa tasavertaiseksi. Nykyään velanmaksuun liittyy vahva valta-asetelma, vaikka velallinen maksaa lähes aina jossain vaiheessa takaisin ja hänen pitäisi näin ollen olla tasavertainen velkojan kanssa.

Muuttiko kristinusko kaiken?

Yksi vaihtoehto ajattelutavan muuttumiseen voi Holvaksen mukaan olla kristinusko. Se toi mukanaan aivan uuden ajattelutavan syyllisyydestä ja ikuisesta velasta Jumalalle.

Kristinuskon lähtökohdat ovat seuraavat: ihminen on synteihinsä itse syyllinen, sillä hänellä on vapaa tahto. Ihminen on synneistään velkaa Jumalalle. Jumala, tuo hyvyyden perikuva, maksaa velat ihmisten puolesta uhraamalla oman poikansa. Näin ihminen joutuu viettämään koko elämänsä yrittäen maksaa takaisin ylitsepääsemätöntä velkaa.

Näin ihminen ensin oletetaan syntiseksi ja velalliseksi, jonka jälkeen hänet nöyrrytetään antamalla velat anteeksi. Ihminen pääsee taivaaseen vain katumalla tekosiaan. Jalomielisyys on tästä asetelmasta kaukana.

Voiko kristinusko olla se tekijä, joka on muokannut maailmastamme sen, että velasta on tunnettava syyllisyyttä ja katumusta? Holvas ei halua kumota nykyistä talousjärjestelmää, eikä hänellä ole ehdottaa parempaa. Hän kuitenkin toivoo ihmisten tiedostavan tämän. Jos velan joskus maksaa takaisin, siitä on turha tuntea häpeää missään vaiheessa.

Ja ehkäpä tätä maailmaa tosiaan olisi mahdollista ajatella joskus jonkun muunkin kuin talouden kautta. Vaikkapa maapallon yhteisyyden.

Kategoria(t): Raha ja talous. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *